Koodarin näkökulma

Työskentelin koodiopena Koodikoulu 7-15 vuotialle- hankkeessa Ylivieskan Raudaskylällä. Olen koulutukseltani tuotantotalouden insinööri ja työhistoriani olen tehnyt pääosin ohjelmointialalla. Vuodesta 2013 olen toiminut ohjelmistoalan yrittäjänä. Ohjelmoinnista eli koodauksesta minulla on kokemusta noin 20 vuotta.

Koodaus on ongelmanratkaisua. Aloitin ohjelmoinnin opettelun 1990-luvun alussa. Tuolloin ohjelmoinnin opetus aloitettiin opettelemalla jokin ohjelmointikieli esim. C tai QBasic. Eli koodauksen opetus tuohon aikaan perustui siihen, että päntättiin päähän kielen syntaksia (=oikeinkirjoitusta) ja tehtiin yksikertaisia ohjelmia, jotka tulostivat tietokoneen näytölle jotain tekstiä…

Uskon, että tällainen tapa opiskella ohjelmointia ei toimi alakoululaisten kanssa, koska eihän tuolloin 90-luvullakaan jaksanut kiinnostaa kovin useita aikuisiakaan.

Alakouluikäisten kanssa on lähdettävä toisesta päästä, eli on näytettävä heille missä koodattuja ohjelmia on käytössä, ja mitä ongelmia ohjelmilla on ratkaistu. Esimerkiksi robotit ovat kivoja kapistuksia tähän tarkoitukseen. Koodaamisesta on tehtävä jollain tavalla hauskaa, jotta asenteet sitä kohtaan saadaan jo alussa oikeiksi: ”Koodaus on helppoa, ja sitä voi tehdä kuka vaan!”

robotti

Tässä yllä on syitä, miksi halusin lähteä tähän projektiin mukaan. En ole sitä mieltä, että kaikista pitäisi koodareita tulla. Ja mielestäni alakoulun opettajia ei tarvitse koodaus kiinnostaa pätkääkään, mutta kyllä he silti osaavat asian oikealla tavalla avata oppilaille. Annetaan me koodarit heille siihen avaimet !!

Jaana Seppälä

PS. Koodikoulun päätyttyä yli 90% lapista oli palautekyselyn tulosten mukaan halukas jatkamaan koodikoulua. Siitä voi päätellä jotain Rauskin koodikoulun sisällön sopivuudesta näille oppilaille 🙂

Mainokset